Luontoretki 2.0

Tietotekniikka muuttaa luontoretkeilyä. Ei ehkä leppoisaa sunnuntairetkeilyä, mutta aktiivista ”tutkimusmatkailua” ja harvinaisuuksien metsästämistä. Kymmenen vuotta sitten tärkeää olivat puhelinluettelojen kartat, havaintolomakkeet ja kavereilta kuullut uusimmat havainnot. Nykyään uusinta tekniikkaa hyödyntävä luontoretki voisi mennä vaikka näin:

Lintuharrastajien sähköpostilistalla (tai foorumilla) keskustellaan koskikaroista ja ajankohtaisista karahavainnoista. Tästä syttyy kipinä lähteä kartoittamaan missä koskikaroja juuri nyt onkaan. Olisi mukava löytää karoja uusista paikoista sen sijaan että bongaisi vain muiden jo löytämiä lintuja.

Sääkin näyttää hyvältä. Sadealueita ei ole lähettyvillä, lämpötila pysyttelee pari astetta pakkasen puolella ja lunta on maassa reilut 10 senttiä. Jos olisi menossa muuttoa seuraamaan, ennustekartat tuulen suunnasta, pilvisyydestä, lämpötilasta ja sumusta (kolmen tunnin tarkkuudella) auttaisivat suunnittelua, samoin kuin jäätilannekartta. Myös tuoreesta satelliittikuvasta voisi tarkastella missä jään raja kulkee.

Koskikara (Cinclus cinclus). Kuva Thomas Kraft, Creative Commons nimeä tarttuva 2.5

Perustiedot koskikarasta ja sen elinympäristöstä löytyvät Wikipediasta. Lisää tietoa voi googlata. Tiirasta selviävät tarkat paikat missä koskikaroja on viime aikoina nähty. Havaintoja voi etsiä myös Hatikasta. Viimeisimpien talvilintulaskentojen tuloksista voi tarkistaa kuinka paljon karoja on Etelä-Suomessa nyt verrattuna aikaisempiin talviin.

Tiiran ja Hatikan tietojen perusteella Dämman-järven lähellä on nähty paljon karoja 1980- ja 90-luvuilla, mutta viime vuosilta havaintoja ei juuri ole. Kansalaisen karttapaikan mukaan järveen liittyy sopivan näköinen joki. Eikö paikka enää ole karojen suosiossa, vai eikö kukaan ole käynyt katsomassa?

Alueeseen voi tutustua tarkemmin Googlen satelliittikuvien perusteella. Landsat-kuvien mukaan joen eteläpuolella oleva metsä on vielä jäljellä. Hakkuuaukea tai harvennettu metsä näkyisi vaaleampana. Koska paikka on pääkaupunkiseudulla, Fonectan palvelusta löytyy tarkempia ilmakuvia ja Enirolta viistoilmakuvia neljästä ilmansuunnasta. Hyvältä näyttää. Tien varressa näyttää olevan levennys, johon auton voisi jättää. Reittioppaan mukaan paikalle kun ei pääse julkisilla. Vielä kohteen koordinaatit GPS:aan ja menoksi.

Perillä gepsi päälle ja kohti jokea. Jos peruskarttaa tarvitaan, sen voi hakea kännykkään suoraan Maanmittauslaitokselta GPS:n koordinaattien perusteella. Ei pääse eksymään, kunhan virta ja kuuluvuus riittävät. Perille päästyä ilmakuvissa näkynyt näköalakallio löytyy helposti. Mutta karaa ei näy.

Matkalla metsästä lähtee lentoon teeriparvi ja kallion juurella kasvaa lehmuksia. Taivaalta kuuluu erikoinen lintuääni, jonka määrityksen voi varmistaa taviokuurnaksi kännykässä tai mp3-soittimessa oleviin ääninäytteisiin vertaamalla.

Merkitsen havainnot muistivihkoon ja tarkan paikan GPS:aan. Havainnot voisi tallentaa kännykällä suoraan Hatikkaan tai Tiiraan jos haluaisi. Erityisen harvinaiset havainnot voisi lähettää saman tien tekstiviestillä Bongariliiton lintutiedotukseen. Alueen ja ketun jäljet voi dokumentoida valokuvaamalla, samoin lehmuksesta löytyneen oudon käävän.

Kotiin saavuttua retki ei ole vielä ohi. Ensin ladataan GPS-reittitiedosto ja valokuvat tietokoneelle. Sitten havainnot Hatikkaan ja parhaat lintuhavainnot myös Tiiraan. Havaintoihin saa koordinaatit GPS:sta. Puuttuvan koskikarankin voi merkitä, niin muut eivät sitä turhaan lähde samasta paikasta etsimään. Hatikan tilastot kertovat että olen nähnyt tänä vuonna jo 52 lintu- ja viisi nisäkäslajia.

Ja pitäähän sitä kavereillekin kertoa mitä retkipäivään kuuluu. Hatikkaan tallennetut retkitiedot tulevat automaattisesti näkyviin Facebookin profiiliin. Tarkat tiedot ovat selailtavissa Hatikassa. Valokuvat voi ladata Flickriin ja GPS-reittitiedoston Everytrailiin. Everytrail piirtää reitin kartalle ja korkeusprofiilin sekä laskee tilastoja (kuten matkan pituuden ja keskinopeuden). Myös Flickrissä olevat kuvat saa kartalle: Everytrail osaa itse antaa niille koordinaatit GPS-tiedoston ja kuvan kellonajan perusteella. Everytrailista reitin saa vielä omaan blogiin tai Facebookiin. Blogissa voi pohdiskella retkitunnelmia. Myös tämä päivittyy Facebookiin kavereiden nähtäville.

Kuvan tuntemattomasta käävästä ja muista eliöistä voi lähettää jollekin tunnistusfoorumille alan asiantuntijoiden määritettäväksi, tai Googlella voi etsiä kuvia sopivista ehdokkaista. Foorumeilla vastauksen saa parhaimmillaan samana päivänä. Jos sopivaa kirjaa ei kirjahyllystä löydy, voi lajin levinneisyyteen ja taksonomiaan tutustua Lajikortti-palvelussa.

Myöhemmin kuin lintujen ja kasvien esiintymistä tutkitaan, on tieto puuttuvasta karasta sekä havaituista teeristä ja lehmuksista tutkijoiden ja raportinkirjoittajien käytettävissä. Lehmukset menevät myös muiden havaintojen jatkoksi täydentämään kasviatlaksen levinneisyyskarttoja. Viranomaisetkin saavat tiedon havainnoista, jos aluetta aletaan kaavoittaa tai metsän hakkuita suunnitella.

Kaikki tämä toimii tai ainakin voisi toimia jo nyt, vaikkakaan ei aina kovin sujuvasti. Tiedon kulku viranomaisille ei toimi automaattisesti. Koordinaatitkin pitää siirtää GPS:stä Tiiraan ja Hatikkaan leikkaa-liimaa -menetelmällä. Lajikortti on vasta kehittelyvaiheessa.

Joskus tuntuu että nykyretkeen liittyy enemmän tietokoneen äärellä istumista kuin ulkoilua. Mutta dokumentaatio on aivan toista luokkaa kuin kymmenen vuotta sitten. Tietoa kerääntyy tutkijoidenkin käyttöön aiempaa enemmän. Tekniikan kehittyessä sen käyttö muuttuu sujuvammaksi, joskin yhä uusien mahdollisuuksien käyttöönotto vie taas enemmän aikaa.

Minkälaista onkaan retkeily vuonna 2020? Yleisen sujuvuuden lisäksi kaipaisin ainakin enemmän tietoja muistakin kuin linnuista, sekä reaaliaikaista ja tarkkaa jäätilannekarttaa (missä kulkee jäänraja verrattuna toissapäivään?). Monesti polttavin vastausta kaipaava kysymys on ”minne mennä retkelle huomenna?”

Nuuksion Lippukallion retki Everytrailissa.