Information Architecture for the World Wide Web -kirja (Rosenfeld & Morville 2002) on klassikko verkkosivustojen rakenteen ja navigoinnin suunnittelun alalla. Kirja esittelee myös hakutoimintojen rakentamista, mutta juuri tämä osio tuntuu jo vanhahtavalta.
Minusta tuntuu että sivustojen sisäiset sisältöön kohdistuvat hakutoiminnot ovat monissa tilanteissa menettämässä merkitystään, koska Google toimii niihin verrattuna niin hyvin. Sivustojen omat hakukoneet antavat usein tuloksensa epämääräiseltä tuntuvassa järjestyksessä, vaativat käyttäjää käyttämään erilaisia hakutapoja, tai tekemään valintoja mistä hakea. Google puolestaan toimii yksinkertaisesti, tuntee sanojen taivutusmuotoja, ja sen käyttö on useimmille tuttua.
Googlen etuna on myös että se ei rajoitu vain yhteen sivustoon. Verkossa on tietoa yhä monimuotoisemmissa paikoissa, mikä johtanee siihen, että tietyn asian etsintää ei aloiteta miettimällä mistä tiedon voisi löytää, vaan miten (millä hakusanoilla). Tunnettu organisaatio ei enää ole tiedon tae. Lähtisikö etsimään atomin määritelmää Wikipediasta vai Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen sivuilta?
Tätä tukee se, että valtaosa Luonnontieteellinen keskusmuseon sivuston käyttäjistä tulee Googlen kautta, ja osuus on kasvussa. Hakukoneoptimointi (tai Google-optimointi) voikin olla tärkeämpää kuin oman hakukoneen hiominen. Itse käytän Googlea myös navigoinnin korvikkeena, usein jopa omien sivujeni kohdalla.
Poikkeuksiakin toki on. Sivuston sisäinen haku on hyödyllinen varsinkin jos tieto on hyvin lokeroitua ja nimettyä, ja on etukäteen tiedossa mistä tiedon saa. Esim. etsiessäni ajuria näytönohjaimeen tuotti Google-haku ohjaimen nimellä sadoittain osumia verkkokaupoihin ja arvosteluihin, mutta ajurin löysin vasta valmistajan sivuilta heidän omalla hakupalvelullaan.