Nisäkkäille nimiä

Pitkään valmisteilla olleet nisäkkäiden suomenkieliset nimet on nyt julkaistu, ehdotuksen muodossa. Nimiä voi hakea tietokannasta, jossa voi myös näppärästi selailla nisäkkäiden taksonomiaa.

Hesarin uutisessa oli nostettu esille mm. maaoravien uusi nimi ”tikutakut”, joka totta kai herättää heti keskustelua puolesta ja vastaan muiden kokonaan uusien nimien kanssa. Mielikuvitusta on kyllä vaadittu jotta 4629 lajille ja n. 1400 ylemmälle taksonille on saatu keksittyä oma ja sukulaisuussuhteiden kannalta järkevä nimi.

Omia suosikkejani ovat sellaiset kokonaan uudet nimet, joista voi heti kuitenkin päätellä jotakin eläimestä. Hiirut, myyryt ja ratut ovat amerikkalaisia jyrsijöitä jotka täyttävät eurooppalaisten hiirien, rottien ja myyrien ekolokerot. Pusselit kuuluvat tietysti pussieläimiin. Ja tikutakusta tietää heti mistä on kyse 🙂

Erikoisia ja ainakin aluksi vaikeasti muistettavia ovat monet lyhyet nimet, esim. mala, unau, vari ja lari. Osa näistä on kylläkin jo käytössä olevia vanhoja nimiä. Ja onhan suomenkin lajeilla vastaavia lyhyitä nimiä: susi, ahma ja nyt ”uutena” supi.

Sorkkaeläinten uusista nimistä on puhuttu julkisuudessa muutamia vuosi, joten valkohäntäkauris tuntuu jo luontevalta nimeltä.

Yksi vanhoista suosikkinimistäni, kirkindikdikantilooppi on nyt napakampi dikidiki. Muutenkin monia pitkiä nimiä on lyhennelty ja ihmisten nimistä lajinimen osana luovuttu.

Kuinkakohan kauan kestää, että Wordin oikoluku ei enää ehdota hiirua korjattavaksi hiireksi ja myyryä myyräksi? Nimien tarttumista käyttöön pohti Tuija Tuhat sanaa -blogissa jo pari vuotta sitten.

Dikidiki (Madoqua kirkii). Kuva on Luonnontieteellisen museon vanhasta nisäkässalista.