Nisäkkäille nimiä

Pitkään valmisteilla olleet nisäkkäiden suomenkieliset nimet on nyt julkaistu, ehdotuksen muodossa. Nimiä voi hakea tietokannasta, jossa voi myös näppärästi selailla nisäkkäiden taksonomiaa.

Hesarin uutisessa oli nostettu esille mm. maaoravien uusi nimi ”tikutakut”, joka totta kai herättää heti keskustelua puolesta ja vastaan muiden kokonaan uusien nimien kanssa. Mielikuvitusta on kyllä vaadittu jotta 4629 lajille ja n. 1400 ylemmälle taksonille on saatu keksittyä oma ja sukulaisuussuhteiden kannalta järkevä nimi.

Omia suosikkejani ovat sellaiset kokonaan uudet nimet, joista voi heti kuitenkin päätellä jotakin eläimestä. Hiirut, myyryt ja ratut ovat amerikkalaisia jyrsijöitä jotka täyttävät eurooppalaisten hiirien, rottien ja myyrien ekolokerot. Pusselit kuuluvat tietysti pussieläimiin. Ja tikutakusta tietää heti mistä on kyse 🙂

Erikoisia ja ainakin aluksi vaikeasti muistettavia ovat monet lyhyet nimet, esim. mala, unau, vari ja lari. Osa näistä on kylläkin jo käytössä olevia vanhoja nimiä. Ja onhan suomenkin lajeilla vastaavia lyhyitä nimiä: susi, ahma ja nyt ”uutena” supi.

Sorkkaeläinten uusista nimistä on puhuttu julkisuudessa muutamia vuosi, joten valkohäntäkauris tuntuu jo luontevalta nimeltä.

Yksi vanhoista suosikkinimistäni, kirkindikdikantilooppi on nyt napakampi dikidiki. Muutenkin monia pitkiä nimiä on lyhennelty ja ihmisten nimistä lajinimen osana luovuttu.

Kuinkakohan kauan kestää, että Wordin oikoluku ei enää ehdota hiirua korjattavaksi hiireksi ja myyryä myyräksi? Nimien tarttumista käyttöön pohti Tuija Tuhat sanaa -blogissa jo pari vuotta sitten.

Dikidiki (Madoqua kirkii). Kuva on Luonnontieteellisen museon vanhasta nisäkässalista.

6 kommenttia

1. Leev

Nuo nimet on niin ärsyttäviä ja * kuka * ne on keksinyt niinkuin aineissa keksitty jättäis nyt * ne nimet rauhaan :< miten noi * nahkakoirat vois vanha ihminen muka oppia?!

2. Mikko

Mielipiteitä löytyy joka lähtöön. Kommentit nimistöstä voi lähettää nimistötoimikunnalle, jos haluaa että niillä on vaikutusta.

Kukaan ei voi koskaan oppia kaikkea, mutta minusta olisi fiksua että ne opeteltavat asiat (nimet) olisivat järkeviä. Ei siis kutsuta lepakoita koiriksi, hylkeitä leijoniksi, vuohia kauriiksi ja hyönteissyöjiä myyriksi niin kuin ennen vanhaan.

(Em. Leev:n kommenttia siistitty, oman mukavuuteni vuoksi.)

3. Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet « Appelsiinin tuoksua

[…] Pagistaan: Sokkomyllikäs Liekkiön loki: Nöpästäisistä, hamstrukkaista ja muutosvastarinnasta biomi.org: Nisäkkäille nimiä Kiviä sydämellä: Nöpästäinen, pussiainen ja 3 500 muuta uutta nisäkäsnimeä Taviokuurna: […]

4. Näyttelyä rakentamassa

[…] biomi.org […]

5.

hyviä nimiä olisi pipo, pipsa, nipsu, ulla, emma, seko

6. Lento

Laitan nyt tännekin, vaikka on vanha threadi: onko kenellekään tullut täällä mieleen, kuinka paljon kulttuurihistoriaa eli kansallista tietoa menneisyydestämme, myyteistämme ja muista juuristamme häviää tällaisten kieleen kohdistuvien keinotekoisten suurien muutosten myötä? ”Itsestään” tapahtuvat muutokset ovat yleensä johdettavissa jonkinlaisiin mekanismeihin, mistä voidaan johtaa vanhempia kielen kerrostumia ja niiden viittauksia, mutta tämänkaltaista väkivaltaa ei saa millään lailla päättelyllä paikattua.

Tämän jutun kommentointi on suljettu.