Crowdsourcing on ympäristöalalla vanha juttu

Crowdsourcing (yleisöosallisuus), eli erilaisten työtehtävien ulkoistaminen suurelle joukolle ihmisiä on yksi viime aikojen trenditermeistä. Eliölajien seurannassa tässä ei kuitenkaan ole mitään uutta, paitsi nimi. Tieto Suomen eliölajien esiintymisestä on pitkään perustunut pääsosin vapaaehtoisten harrastajien keräämille aineistoille. Suomi on ollut näissä asioissa etujoukossa, esim. valtakunnalliset talvilintulaskennat alkoivat jo 1950-luvulla.

Nyt luonnonsuojelun tuottavuushankkeen työryhmät laskivat kuinka merkittävää crowdsourcing oikein on.

Nykyään noin 70 % seurannoista perustuu vapaaehtoistyölle. Henkilötyövuosina se on 175
joka vuosi.

Kaikkiaan havaintoja ja eliöyksilöitä on kerätty eri tietokantoihin 50 miljoonaa. Jos aktiivinen harrastaja kerää 5000 vuodessa, vastaa tuo määrä 10000 henkilötyövuotta, eli palkoissa 100 miljoonaa euroa.

Ei mitään pientä touhua.

Raporteissa pohditaan myös miten ympäristöhallinto voisi tukea tätä toimintaa. Ongelmana on viime aikoina ollut että harrastus ei kiinnosta yhtä paljon kuin ennen ja seurantoihin on vaikea löytää sitoutuneita harastajia. Tueksi ehdotetaan mm. tietoa tarjoavaa verkkosivustoa (”biodiversiteettitiedonvälityksen hallinta- ja palvelujärjestelmä”) ja tiedon avoimuuden lisäämistä. Hatikkaakin kehiteteään edelleen havaintojen keräysvälineenä.

Rapoteista voi antaa lausuntoja 20.2.2009 asti. Jahka olen saanut raportit luetuiksi kirjoitan oman lausunnon ja laitan pohdintaa myös tänne blogiin. Jos lukijoilla on perusteltuja kommentteja, voin liittää nekin mukaan. Miten siis esim. sosiaalista mediaa voisi hyödyntää luonnon seurannan edistämisessä? Hallinnon ehdotuksissa kun tuskin on osattu huomioida uusimpia tuulia.