Tyyppinäytteet verkkoon

Vapaamuotoinen yhteenveto artikkelista Häuser, C. L. & Scoble, Malcolm, J. 2005: Introduction. In: HÄUSER et al. (eds.): Digital Imaging of Biological Type Specimens. A Manual of Best Practice. Results from a study of the European Network for Biodiversity Information: 1-6. Stuttgart. Saatavilla verkosta.

Taksonomia on tieteenala, joka järjestelee eliöitä hierarkkiseen ”sukupuuhun” niiden kehityshistorian mukaan. Tähän liittyy myös lajien määrittely. Kun uusi laji löydetään, kuvataan tieteelle ja nimetään, täytyy lajinimi sitoa johonkin konkreettiseen eliöön. Tätä eliötä kutsutaan tyyppinäytteeksi (tai tyyppiyksilöksi, tai tyypiksi). Ideaalitapauksessa tyyppinäyte on yksi yksilö, jolloin sitä kutsutaan holotyypiksi. Koska tyyppinäyte toimii ankkurina koko eliölajin määrittelyssä, on se tieteellisesti erityisen arvokas. Suurin osa tyyppinäytteistä (kuten muistakin museonäytteistä) on keskittynyt länsimaisiin museoihin, joissa keruuta on harjoitettu pisimpään.

Tyyppinäytteitä käytetään monenlaisissa eliöiden sukulaisuussuhteita selvittävissä tutkimuksissa, esimerkiksi kun tutkitaan onko löydetty yksilö uusi laji tai kun selvitetään suuremman ryhmän sukulaisuussuhteita uudelleen (ns. revisiot, esimerkki). Perinteisesti tyyppinäytteitä on tällaisissa tilanteissa lähetetty lainaksi tutkijoille. Lainaaminen vie kuitenkin aikaa ja pahimmillaan näytteet voivat kadota tai vaurioitua matkalla.

Viime aikoina kuvia ja muita tietoja tyyppinäytteistä on ryhdytty julkaisemaan verkossa (esimerkki), jotta lainausprosessilta vältyttäisiin ja tieto olisi paremmin saatavilla ympäri maailmaa. Imaging of Biological Type Specimens-kirja esittelee menetelmiä ja sääntöjä tyyppinäytetietokantojen luomiseen, keskittyen erityisesti eliöiden digitaaliseen valokuvaamiseen. Suurena unelmana on auttaa luomaan uutta taksonomista tietojärjestelmää, joka veisi koko taksonomian alaa eteenpäin.