Sähköiset tyypit (E-Types)

Yhteenveto artikkelista Speers, L.. 2005: E-Types – A New Resource for Taxonomic Research. In: Häuser et al. (eds.): Digital Imaging of Biological Type Specimens. A Manual of Best Practice. Results from a study of the European Network for Biodiversity Information: 13-18. Stuttgart. Saatavilla verkosta (PDF)

Maailman eliölajeista on eri arvioiden mukaan tieteellisesti kuvaamatta 50–98 %. Jotta kaikki lajit saataisiin kuvattua täytyy taksonomian tehostaa toimintojaan nykyisestä. Uutta tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan käyttää apuna taksonomisen prosessin pullonkaulojen ja tehottomuuden poistamisessa. Taksonomia on voimakkaasti riippuvainen fyysisistä näytteistä ja niihin liittyvästä historiallisesta, usein hyvin vanhastakin kirjallisuudesta. Tämä voi olla osasyynä siihen että uutta tekniikkaa on otettu taksonomian alalla käyttöön hitaasti verrattuna esim. geenitutkimukseen.

Luonnontieteellisten museoiden näytekokoelmat sisältävät suuren määrän tietoa maapallon biodiversiteetistä. Osa näitä kokoelmia ovat tyyppinäytteet, jotka toimivat

a) julkaistun tieteellisen nimen kiinnekohtana (referenssinä) elävään maailmaan
b) malliesimerkkeinä taksonin rajautumisesta (exemplar of circumscription)

Tyyppinäytteet ovat oleellisia biologisten nimien määrittelyssä ja taksonien rajaamisessa. Taksonominen tutkimus on siksi hyvin riippuvainen niistä. (Ks. aiempi juttu tyyppinäytteistä)

Biologisia kokoelmia ei yleensä ole kerätty perustuen pitkäaikaisiin suunnitelmiin. Siksi yleensä on vaikeaa arvioida yksittäisen kokoelman maantieteellistä, taksonomista tai ajallista kattavuutta. Tuloksena tästä on että tyyppinäytteet (tyyppimateriaali) on jakautunut tuhansiin kokoelmiin eri puolille maailmaa. Useimmat näytteet on talletettu länsimaisiin kokoelmiin, vaikka suuri osa niistä on peräisin kehitysmaista, joiden biodiversiteetti on suurta.

Perinteisesti tyyppinäytteisiin perustuva tutkimus (esim. revisiot) on perustunut vierailuihin tyyppinäytteitä omistaviin kokoelmiin tai näytteiden lainaamiseen. Tietotekniikan avulla tiedon siirtäminen olisi kuitenkin helpompaa ja halvempaa kuin ihmisten tai fyysisten näytteiden liikuttelu. Lisäksi tietotekniikka tarjoaisi myös kehitysmaiden tutkijoille tasapuolisemman pääsyn länsimaissa sijaitseviin kokoelmiin.

Vuonna 2002 All Species Foundation julkaisi aloitteen sähköisistä tyypeistä (E-Type Initiative), jolla tarkoitetaan digitaalisia kuvia tyyppinäytteistä. Valokuvaus- kuvanmuokkaus- laajakaista- ja tietokantatekniikan kehitys on tehnyt näytteiden digitoinnista käytännöllistä ja tehokasta. Verkossa nähtävillä olevien tyyppinäytteiden määrä onkin jatkuvassa kasvussa (ks. lista joistakin tyyppinäytetietokannoista).

Jotta tiedeyhteisö pystyisi hyödyntämään näitä tietokantoja mahdollisimman tehokkaasti, tarvitaan pikaisesti

a) Metadatastandardeja kuvien dokumentoimiseksi
b) Kuvausprotokollia varmistamaan kuvien laatua
c) Tarkkoja suosituksia taksonomian asiantuntijoilta siitä mitä eri eliöryhmistä tulisi kuvata
d) Yksilöllisiä tunnisteita jokaiselle kuvalle (GUIDs, Globally unique Identifiers)
e) Keskitettyä rekisteriä tyyppinäytetietokannoista nopeita hakuja varten. GBIF ja TDWG ovat kehittämässä tähän työkaluja.

Kaikissa tilanteissa digitaalinen valokuva ei kuitenkaan korvaa itse näytteen tutkimista (esim. DNA-näytteenotossa). Se kuitenkin tekee taksonomisesta prosessista yleisesti nopeampaa ja halvempaa.