Lintuharrastustapoja on melkein yhtä monta kuin harrastajiakin, vaikka media helposti niputtaakin kaikki linnuista kiinnostuneet harvinaisuuksien perässä juokseviksi bongareiksi,. Useimmissa lintuharrastajissa on kylläkin sen verran bongaria, että retkeily suunnataan paikoille, joilla muutkin ovat nähneet paljon lintuja. Luontohavaintojärjestelmät (lintuharrastajilla Suomessa etenkin Tiira, virossa Hatikka) tuovat tähän apua: niiden avulla lintukeskittymät selviävät helposti. Samalla syntyy harrastajakeskittymiä: kauniina kevätviikonloppuna esim. Helsingin Vanhankaupunginlahdella voi kierrellä satoja lintuharrastajia.
Toinenkin tapa retkeillä on, ja myös siinä voi hyödyntää havaintojärjestelmiä. Tätä minunkin suosimaani retkeilytapaa voisi kutsua tutkimusmatkailuksi, koska ideana on lähteä paikkoihin, joissa muut eivät ole vielä käyneet. Vanhankaupunginlahden sijaan retkeily voikin suuntautua Sipoonlahdelle. Lintuja näkee todennäköisesti vähemmän, mutta tällaisessa retkeilyssä korostuukin yllätyksellisyys ja löytämisen ilo. Itse löydetystä harmaahaikarasta on ainakin minulle enemmän iloa kuin kymmenestä bongatusta. Ja samalla voi ajatella että omat löydöt tuovat pienen lisän lintutietämykseen sen sijaan että vain katselisi jo moneen kertaan muistiin kirjattuja lintuja tunnetulla lintupaikalla.
Virossa suosittuja lintupaikkoja löytyy etenkin Matsalunlahden ja Saarenmaan ympäristöstä. Viime viikonlopun retkemme kuitenkin suuntautui toiseen suuntaan: Tallinnan itäpuolelle Pärispean niemenkärkeen. Paikka on luonnoltaan hieno (osa Lahemaan kansallispuistoa), mutta minua kiinnosti myös tietää mitä lintuja siellä näkisi.
Havaintoja kertyikin mukavasti (muuttavista vesilinnuista tarkemmat kaaviot alla, katso myös kaikki havainnot Hatikassa) ja niitä on mielenkiintoista vertailla muiden havaintoihin.
Hanhia laskimme pari tuhatta, noin kymmenesosan siitä mitä Matsalussa kuulemma nähtiin.
Lauantaina muutti yli 2400 allia, enemmän kuin länsirannikolla. Mutta jo sunnuntaina Saarenmaan luoteisnurkassa Kihelkonnassa nähtiin selvästi enemmän alleja kuin Pärispeassa. Ehkä allit yöpyivät jossain Viron pohjoisrannikolla Pärispean ja Saarenmaan välillä?
Muuttavia kuikkalintuja näimme sunnuntaina yli 400 kun Kihelkonnassa niitä nähtiin vain 34. Ehkä ne lentävät mantereen ja Saarenmaan välistä etelään, samaa reittiä kuin keväällä pohjoiseen? Tämän arvioimiseksi olisi mukava kuulla Põõsaspean havainnoista; sielläkin kun oli ryhmä suomalaisia lintuharrastajia.
Monista linnuista vertailuja ei voi tehdä, koska harrastajat eivät aina kirjaa havaintojaan muualle kuin omaan vihkoonsa. Vaikka verkossa toimivat havaintojärjestelmät alkavatkin jo olla realistisia vaihtoehtoja paperisille havaintovihoille, on vielä matkaa niiden laajamittaiseen käyttöönottoon.