Mikko Heikkinen & Jussi Korpela 2001: Suurpellon linnustoselvitys 2000. Julkaisija LT-Konsultit Oy.
Suurpelto on n. 1,4 neliökilometrin kokoinen peltoalue eteläisessä Espoossa (kuvat 1, 2 ja 6). 1990-luvun lopussa peltoalueen läpi alettiin rakentaa Kehä II -tietä. Tie avattiin liikenteelle syksyllä 2000, muutama kuukausi linnustoselvityksen maastotöiden jälkeen. Tulevaisuudessa alueelle suunnitellaan rakennettavan runsaasti asutus- ja toimistorakennuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää peltoalueen linnusto ennen näitä muutoksia. Aikaisemmin alueen linnustoa on tutkittu vain keskuspuiston luontoselvitysten yhteydessä vuonna 1995 (Anon. 1996). Tällä sivulla esitellään lyhyesti Suurpellon linnustoselvityksen tuloksia. Itse selvitys on LT-Konsulttien julkaisema, ja sitä on tarkoitus käyttää alueen kaavoituksen suunnittelussa.
Tutkimusalue ja menetelmät
Peltoaluetta rajaavat asutusalueet (Olari, Mankkaa, Henttaa), keskuspuistoon kuuluvat metsät sekä Turunväylä. Tutkimusalue käsittää Suurimman osan Suurpellon pelloista, sekä lisäksi joitakin ympäröiviä metsäalueita. Alue on rajattu satelliittikuvaan 2 sekä mustalla viivalla kuviin 3 ja 4.
Suuri osa Suurpellon pelloista on yhä viljelyskäytössä; niillä viljellään mm. viljakasveja sekä sokerijuurikkaita. Erityisesti eteläosassa on heinittyviä kesantoja. Pellot ovat salaojitettuja, ja niiden välissä kulkee muutama suurempi oja. Peltoalueen keskellä on muutamia metsäsaarekkeita. (kuva 2)
Linnusto selvitettiin huhti-kesäkuussa 2000 kartoitusmenetelmällä (Koskimies & Väisänen 1988). Alueella käytiin neljänä päivänä siten, että jokainen osa-alue käytiin läpi kaksi kertaa aamuisin, sekä kerran illalla (yölaulajalaskenta). Pesiviksi katsottiin lajit, joiden käyttäytyminen viittasi pesintään (laulu, varoittelu, pari) yhdellä laskentakerralla tai jotka havaittiin muuten samalla paikalla kahdessa eri laskennassa.
Tulokset
Pesimälajit
Tutkimusalueella pesi yhteensä 42 lajia ja 247-249 paria. Parimäärät on esitetty alla olevassa listassa. Pesivien parien reviirit esitetään kuvassa 2. Kuvaan 3 on merkitty uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien (Rassi 2000) sekä edustavan kulttuurimaiseman indikaattorilajien (Leivo 1995) reviirit.
Alla olevaan listaan on merkitty tähdellä* sellaiset lajit, joiden parimäärien selvittämiseen kartoituslaskenta soveltuu huonommin (lajeja, joiden reviirit eivät ole suhteellisen selvärajaisia (Koskimies & Väisänen 1988)). Näiden lajien parimäärät on arvioitu lähinnä kiertelevien lintujen lukumäärän perusteella, ja tämän vuoksi ne ovat epävarmempia kuin muilla lajeilla.
Pesimälajien parimäärät
Laji | pareja |
---|---|
Peippo (Fringilla coelebs) | 26 |
Kiuru (Alauda arvensis) | 18 |
Keltasirkku (Emberiza citrinella) | 17 |
Fasaani (Phasianus colchicus) | 15 |
Talitiainen (Parus major) | 15 |
Sinitiainen (Parus caeruleus) | 14 |
Viherpeippo (Carduelis chloris) | 14 |
Metsäkirvinen (Anthus trivialis) | 13 |
Pajulintu (Phylloscopus trochilus) | 12 |
Räkättirastas (Turdus pilaris) | 10 |
Västäräkki (Motacilla alba) | 8 |
Mustarastas (Turdus merula) | 8 |
Sepelkyyhky (Columba palumbus) | 6 |
Pensaskerttu (Sylvia communis) | 6 |
Lehtokerttu (Sylvia borin) | 6 |
Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) | 5 |
Punarinta (Erithacus rubecula) | 4 |
Kivitasku (Oenanthe oenanthe) | 4 |
Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) | 4 |
Niittykirvinen (Anthus pratensis) | 3 |
Pensastasku (Saxicola rubetra) | 3 |
Laulurastas (Turdus philomelos) | 3 |
Hippiäinen (Regulus regulus) | 3 |
Kottarainen (Sturnus vulgaris) | 3 |
Peltosirkku (Emberiza hortulana) | 3 |
Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) | 2-3 * |
Rautiainen (Prunella modularis) | 2 |
Satakieli (Luscinia luscinia) | 2 |
Punakylkirastas (Turdus iliacus) | 2 |
Hernekerttu (Sylvia curruca) | 2 |
Vihervarpunen (Carduelis spinus) | 2 |
Varis (Corvus corone cornix) | 2 * |
Rantasipi (Actitis hypoleucos) | 1-2 * |
Uuttukyyhky (Columba oenas) | 1 |
Keltavästäräkki (Motacilla flava) | 1 |
Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) | 1 |
Kultarinta (Hippolais icterina) | 1 |
Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) | 1 |
Varpunen (Passer domesticus) | 1 |
Haarapääsky (Hirundo rustica) | 1 * |
Harakka (Pica pica) | 1 * |
Naakka (Corvus monedula) | 1 * |
Kuvassa 5 esitetään pesivät parit heimoittain jaoteltuna.
Muut lajit
Pelloilla havaittiin myös seuraavia muutolla levähtäviä tai kierteleviä kahlaajia:
- Kuovi (Numenius arquata)
- Suokukko (Philomachus pugnax)
- Punajalkaviklo (Tringa totanus)
- Metsäviklo (Tringa ochropus)
- Kapustarinta (Pluvialis apricaria)
- Lehtokurppa (Scolopax rusticola)
Lisäksi alue oli ruokailevien sepelkyyhkyjen (Columba palumbus) suosiossa: Pesivien parien lisäksi pelloilla tavattiin ruokavieraita ympäröiviltä metsäalueilta. Parhaimmillaan havaittiin 29 linnun parvi pohjoisosan pelloilla.
Tulosten tarkastelu
Linnustonseurannan havainnointiohjeet (Koskimies & Väisänen 1988) suosittelevat että peltoalueilla laskenta toistettaisiin kahdeksan kertaa. Laskentojen toistaminen useammin olisikin lisännyt tulosten luotettavuutta ja korottanut havaittujen reviirien määrää.
Kuva 6. Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja indikaattorilajien reviirit ilmakuvalla (muutama jää kuvan ulkopuolelle). Merkkien selitykset, ks. kuva 4. Valokuva © Henrik Kettunen.
Kiitokset
Heikki Eriksson ja Samuli Lehikoinen kertoivat havaintojaan alueelta. LT-Konsultit osti tutkimuksen tulokset.
Lähteet
- Anon. 1996: Espoon keskuspuiston luontoselvitykset 1995. Ympäristötutkimus Metsätähti Oy. Espoon ympäristönsuojelulautakunnan julkaisu 2/1996.
- Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. – 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo.
- Leivo M. 1995: Suomen tärkeät lintualueet – FINIBA: Alustavat kriteerit. Käsikirjoitus. Suomen ympäristökeskus, luonto- ja maankäyttö, Helsinki.
- Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö, Helsinki. http://www.vyh.fi/luosuo/lumo/lasu/uhanal/uhanal.htm /http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1758&lan=FI [viitattu 2001-03-15, osoite muuttunut 2004-02-04].