Saukon (Lutra lutra) ekologiasta

”Saukon ekologiasta” -esitelmän tiivistelmä keväältä 2000.

Saukko on näätäeläinten heimoon kuuluva nisäkäspeto. Sitä tavataan koko Suomessa, vaikkakin esiintymiskuva on aukkoinen. Saukko on yöeläin ja erittäin hyvä uimari, ja se saalistaa ravintonsa enimmäkseen vedestä. Se onkin täysin vesistöihin sidottu laji.

Saukko elää kaikenlaisissa vesistöissä. Elinpaikkansa se valitsee ravinnon saatavuuden, suojaisien pesimä- ja lepopaikkojen esiintymisen ja sen mukaan, pääseekö veteen myös talvella. Saukko ei nimittäin itse pysty tekemään avantoa jäähän. Saukolla on laaja saalistusalue jota se kiertelee jatkuvasti ympäri vuoden. Vain poikasten kasvatuksen aikana naaras pysyy yhdellä pienehköllä alueella.

Ravinnon koostumus määräytyy pitkälti sen perusteella, mitä on saatavilla. Kalat kuitenkin muodostavat pääosan ravinnosta. Mutta saukot syövät myös sammakkoeläimiä, rapuja, nisäkkäitä, hyönteisiä, nilviäisiä ja kasveja. Kaloista käytetyimpiä ovat pienet ”roskakalat”, kun taas esimerkiksi lohikalojen osuus ravinnosta on vain muutama prosentti. Ravinnon tarkempi koostumus vaihtelee paljon eri paikkojen ja vuodenaikojen välillä. Talvella kalojen osuus ravinnosta vähenee. Tällöin saattavat sammakkoeläimet olla tärkein ravintokohde erityisesti pienikokoisissa virtavesissä.

Saukon lisääntyminen tunnetaan huonosti. Synnytys tapahtuu yleensä keväällä tai kesällä, mutta nuoria poikasia on tavattu myös talvella. Pesänsä saukot tekevät puun juurakon alle tai johonkin muuhun suojaisaan paikkaan rannan läheisyyteen. Naaras hoitaa yksin 1-4 poikastaan, jotka saattavat seurata emoaan jopa puolitoista vuotta. Sukukypsiksi ne tulevat noin kolmivuotiaina.

Suomessa saukkoja elää arviolta 3 000-5 000 yksilöä. 1800-luvulla se oli Suomessa vielä yleinen, mutta sen jälkeen metsästys oli tappaa sen sukupuuttoon. Rauhoituksen ansiosta kannan koko kääntyi taas kasvuun, mutta 1950-luvultä lähtien kannat ovat taas pienentyneet voimakkaasti koko Euroopassa. Viime vuosikymmeninä Suomen saukkokanta on taas lähtenyt kasvuun.

Saasteiden ja vesistöjen muokkauksen arvellaan olevan pääsyyt kannan vähenemiseen 1950-luvun jälkeen. PCB on aiheuttanut saukkojen lisääntymiselle fysiologisia ongelmia. Myös raskasmetallien, hyönteismyrkkyjen ja happamoitumisen on arveltu pienentäneen saukkokantoja. Vesistöjen perkaaminen on poistanut suojaisia rantapensaikkoja ja vähentänyt kalakantoja. Vesien säännöstelemisen arvellaan myös vaikuttaneen haitallisesti saukkoihin.

Joissain maissa metsästys on edelleen ongelma. Valkovenäjällä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin että metsästys vaikuttaa saukon populaatiorakenteeseen ja -dynamiikkaan muun muassa vääristämällä sukupuolijakaumaa ja lisäämällä nuorten kuolleisuutta. Tuloksena oli se että muuten elinvoimaiset kannat ovat pienenemässä metsästyksen takia.

Hän asuu järwien, jokien, wirtojen ja muiden wesien myös merenki rannoissa … Saukolla on hywä näkö mutta huono haju. Hän on willi, kamoksuwainen ja wiekas. Ihmisiä pakenee hän kauas. Ellei hän taida paeta, ottaa hän kowan wastuksen ja puree kowasti ja waarallisesti.
Eurén, Gustaf Erik: Suomen maan pedot: maalikuwilla selitetyt. J.W. Lillja & Co., 1854.

Lisää saukosta

Lähteet

  • Kaikusalo, A. 1983: Saukko. S. 250-253 teoksessa Koivisto, I. ym. (toim.) 1983: Suomen eläimet. 7. painos, Weilin+Göös 1987.
  • Kauhala, K. 1996: Distributional history of the American mink (Mustela vison) in Finland with special reference to the trends in Otter (Lutra lutra) populations. Ann. Zool. Fennici 33:283-291.
  • Nyholm, E. 1972: Saukko. S. 275-286, teoksessa Siivonen, L. (toim.) 1972: Suomen nisäkkäät II. Otava, Keuruu 1972.
  • Rassi, P., Alanen, A., Kemppainen, E., Vickholm, M. & Väisänen, R. 1986: Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. – Komiteanmietintö 1985:43.
  • Sidorovich, V. E. 1991: Structure, reproductive status and dynamics of the otter population in Byelorussia. Acta Theriologica 36 (1-2):153-161.
  • Siivonen, L. & Sulkava, S. 1994: Pohjolan nisäkkäät, 6. p. Otava, Keuruu 1994.
  • Skarén, U. 1986: Saukon (Lutra lutra L.) ekologiasta meillä ja muualla. Savon luonto 17:5-8.
  • Skarén, U.1988: Chlorinated hydrocarbons, PCBs and cesium isotopes in otters (Lutra lutra L.) from Central Finland. Ann. Zool. Fennici 25:271-276.
  • Stjernberg, T.& Hagner-Wahlsten N. 1994: Saukon levinneisyys Suomessa vuosina 1975 ja 1985. Suomen Riista 40:42-49.
  • Sulkava, P.& Sulkava, R. 1989: Saukon esiintymisestä ja elintavoista Keski-Suomessa. Luonnon Tutkija 93:124-129.
  • Sulkava, R. 1996: Diet of Otters Lutra lutra in central Finland. Acta Theriologica 41 (4):395-408.
  • Terhivuo, J. 2000: Suomen uhanalaiset eläimet -luentosarja, Helsingin yliopisto, kevät 2000.

Kuva: Bernard Landgraf, Wikimedia Commons. Käyttö GNU Free Documentation -lisenssillä.